OSAAMISTAVOITTEET 1-3
1. Tiedät opetuksen ja ohjauksen suunnittelua ohjaavat asiakirjat. Tarkastelet opetuksen ja ohjauksen suunnittelua ohjaavia asiakirjoja opettajan työssä omalla koulutusalallasi.
2. Ymmärrät ammatillisen koulutuksen/korkeakoulutuksen ohjauksen käytänteitä ja ohjausmuotoja. Tarkastelet ohjauksen käytänteiden ja ohjausmuotojen hyödyntämistä ammatillisessa koulutuksessa/korkeakoulutuksessa ja pohdit niiden toteutumista omalla koulutusalallasi.
3.Oppimisprosessin merkitys. Reflektoit omaa oppimiskäsitystäsi monipuolisesti erilaisia oppimisen teorioita hyödyntäen. Pohdit, millainen oppimisprosessi oman alasi opetuksessa ja oppimisessa toteutuu. Hyödynnät pohdinnassasi kokemuksiasi, tieteellistä kirjallisuutta ja/tai muita luotettavia tiedonlähteitä.
Opetuksen ja ohjauksen suunnittelua ohjaavat asiakirjat
Opetus on yhteiskunnassa osa laajempaa kasvatuksen maailmaa. Opetuksen tarkoitus määritellään tavallisesti osana yhteiskunnan koulutusjärjestelmää. Opetuksesta vastaavat erilaiset instituutiot, koulut ja oppilaitokset. Institutionaalisen ja vapaamuotoisen opetuksen ero on se, että yhteiskunta valvoo institutionaalista opetusta.
Keskeinen institutionaalista opetusta ohjaava asiakirja on opetussuunnitelma, jossa esitetään opetuksen tarkoitus. Opetussuunnitelma on kokonaiskuvaus:
Keskeinen institutionaalista opetusta ohjaava asiakirja on opetussuunnitelma, jossa esitetään opetuksen tarkoitus. Opetussuunnitelma on kokonaiskuvaus:
* Tutkinto-ohjelmasta
* Osaamistavoitteista
* Vaadittavista opintosuorituksista.
* Opetussuunnitelma kertoo lukuvuosittaisen opintojen etenemisen opintojaksoineen.
Opetussuunnitelma laaditaan koulukohtaisesti valtakunnallisten yhteisten periaatteiden pohjalta. Opettaja tekee päätökset, mutta suunnittelutyöhön voivat osallistua myös opiskelijat ja esim. vanhemmat.
* Opetussuunnitelma kertoo lukuvuosittaisen opintojen etenemisen opintojaksoineen.
Opetussuunnitelma laaditaan koulukohtaisesti valtakunnallisten yhteisten periaatteiden pohjalta. Opettaja tekee päätökset, mutta suunnittelutyöhön voivat osallistua myös opiskelijat ja esim. vanhemmat.
Vaikka opetussuunnitelma on kaiken pohja, eikä opettaja ei voi ohittaa, voi hän tulkita ja soveltaa sitä kylläkin. Tässä hän oman ihmiskäsityksen ja opetuskäsitysten mukaisesti. Siksi opettajan on tärkeää olla tietoinen siitä mistä ihmis- ja opetuskäsityksestä käsin hän työskentelee.
Oma opetustyöni tapahtuu ns. vapaamuotoisen opetuksen piirissä eli yksityisessä valmennusyrityksessä. Suurin osa työstäni on on sellaista, jota eivät viralliset opetussuunnitelmat määrittele. Poikkeuksena koulutukset, joita toteutan erilaisissa tutkinnoissa (esimerkiksi Yritysjohtamisen ammattitutkinto). Niiden ohjaava asiakirja toki on opetussuunitelma.
Omaa työtäni ohjaava asiakirjoja on useimmiten tarjousdokumentti, jossa määritellään valmennuksen tavoitteet ja toteutustapa. Myös erilaiset kansainväliset valmennuskonsepit ohjajavat toisinaan suunnittelua. Niissä (esimerkkinä Tilannejohtaminen) ”opetussuunnitelma” on tarkka ja ohjaava.
Muutoin dokumenttien ”puuttuminen” korostaa entisestään oman ihmis- ja opetuskäsitykseni merkitystä sekä suunnitteluvaiheen dialogia tilaajan kanssa. Haasteena voi olla mahdollisimman laadukkaan ja tasapuolisen opetuksen toteuttaminen kun rakennetaan aina uudestaan.
Opetusta ohjaavat muut päätökset
Opetusta ohjaavia päätökset on siis sekä sitovia lakeja ja määräyksiä, että
myös suuntaa näyttäviä ohjeita ja kannanottoja. Koulutuksen lainsäädäntö pyrkii siihen, että koulutusjärjestelmämme vastaisi tulevaisuuden kansainvälisiä ja yhteiskunnallisia muutoksia.
Opetusta ohjaavia päätökset on siis sekä sitovia lakeja ja määräyksiä, että
myös suuntaa näyttäviä ohjeita ja kannanottoja. Koulutuksen lainsäädäntö pyrkii siihen, että koulutusjärjestelmämme vastaisi tulevaisuuden kansainvälisiä ja yhteiskunnallisia muutoksia.
Lainsäädäntö luo koulutukselle edellytyksiä vaikuttaa yhteiskunnalliseen kehitykseen. Ammatillisessa koulutuksessa koulutuksen ja työelämän yhteistyö on lainsäädännössä nostettu keskeiseksi koulutuksen kehittämiskeinoksi, Oma työni on vahvasti sidoksissa työelämään ja sen koulutustarpeisiin. Siksi on hienoa, että työelämäyhteys on myös lainsäädännössä nostettu keskeiseen asemaan.
Lähteitä
Lähteitä
Oppimisen käsitykset
Omassa koulutustyössäni nivoutuvat yhteen eri oppimiskäsitykset kokonaisuudesta, jossa puhtaasti ei yksikään käsitys toteudu. Ohjaamisen ja opetuksen onnistumisen onkin kokemuksen, tiedon ja tilannneherkkyyden muodostama sikermä.
Mitä on ohjaus? "Ohjaus koulussa ja oppilaitoksessa on jatkuvaa, vuorovaikutteista ja tavoitteellista toimin- taa oppilaan ja opiskelijan oppimisen, kasvun ja kehityksen tueksi. Ohjaus on kaikkien koulussa ja oppilaitoksessa sekä erilaisissa oppimisympäristöissä työskentelevien yhteistä työtä.", Opetushallituksen Hyvän ohjauksen kriteerit -julkaisussa todetaan https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/hyvan_ohjauksen_kriteerit_0.pdf
Määritelmässä korostuvat yhteistyö ja vuorovaikutus. Ne ovat myös oppimisen ytimessä.
"Jokaista oppilasta ja opiskelijaa kunnioitetaan yksilönä, jolla on oikeus laadukkaaseen ja omiin tarpeisiinsa nähden riittävään ohjaukseen. Oppilas ja opiskelija ovat ohjauksessa aktiivisia ja osallistuvia. He arvioivat omaa oppimistaan ja toimintaansa. Ohjauksen avulla autetaan ja tuetaan oppilasta ja opiskelijaa kuulumaan ryhmään sekä toimimaan ryhmän jäsenenä", julkaisussa jatketaan.
Ryhmään kuulumisen tukeminen ja ohjaaminen voi olla koulutustilanteissa hienovaraista kannustamista ja rohkaisua. Se voi olla myös yksilöllistä oppimistavoitteiden tukemista keskustellen. Myös pienryhmittäin tapahtuvaa ohjausta tapahtuu. Sitä saatetaan kutsua seurantatapaamiseksi tai coachingiksi.
Keskeistä ohjauksessa on dialogisuus. Valmiit vastaukset eivät yleensä auta ohjattavaa eteenpäin. Ohjaus omassa työssäni näyttäytyy usein coachingina, jossa "päätarkoitus on auttaa ihmistä johtamaan itseään, ajatteluaan ja toimintaansa itselleen sopivammin, tehokkaammin ja innostavammin" (Maria Carlsson ja Christina Forsell: Esimies ja coaching, 2008 s. 20).
Tai ehkä ohjaukseni hahmottuu kolmen eri roolin tai position näkökulmasta: Kysyjä on coaching-rooli, kertoja on tiedonjakajan rooli ja havaintojen tekijä ja arvioijan rooli.
Entä oppiminen?
Oppimiskäsitykset jaetaan yleensä neljään: 1. Behavioristiseen, 2. kognitiiviseen, 3. kokemukselliseen ja 4. konstrukvitistiseen oppimiskäsitykseen. Kuvaan tässä lyhyesti kunkin lähestysmistavan ominaispiirteet sekä esimerkkejä oman alani opetuksen näkökulmasta.
Behavioristisessa käsityksessä opettajan rooli on aktiivinen tiedon siirtäjä, arvioija ja palautteen antaja. Behaviorismin pedagogisia periaatteita ovat vahvistamisen ja välittömän palautteen periaate, opetettavan aineksen pilkkominen pieniin osiin ja virheellisten vastausten nopea sivuuttaminen.
Voidaan puhua opettajavetoisuudesta. Omassa opetustyössäni toisinaan opiskelijat odottavat juuri tätä roolia. He haluavat istua luokassa passiivisena kuulijoina (”lepoa työstä”) ja vastaanottaa uutta tietoa. Toive saada olla passiivinen liittyy omassa opetustyössäni myös opiskelijoiden puutteelliseen motivaatioon: Esimies on käskenyt heidät paikalle eikä heidän tavoitteensa ole yhteneviä päättäjän tavoitteiden kanssa tai sitten niitä ei ole ollenkaan.
Oma toimintatapani opettajana on aina aktivoida opiskelija. Ristiriitoja voi syntyä jos opiskelijat ovat tulleet vain ”lepäämään” ja behavioristisesti vastaanottamaan. Opiskelijapalaute voi tällöin olla opettaja ei opettanut -mitään tyyppistä.
Kognitiivisessa oppimisessa kiinnostus kohdistuu siihen, miten ihminen prosessoi tietoa, sillä oppiminen nähdään tiedon prosessointina. Oppija nähdään erilaisen tiedon aktiivisena käsittelijänä: tietoa vastaanottavana, havaintoja tekevänä, valikoivana, taltioivana, tulkitsevana ja aktiivisesti kehittävänä olentona.
Mielekäs oppiminen alkaa käytännön elämän ongelmista ja ristiriidoista. Oppijan mielessä syntyy tiedollinen ristiriita, kun hänen tietonsa ja taitonsa eivät riitäkään tilanteen hallitsemiseen.
Lähestymistavassa oppija pyrkii ratkaisemaan ristiriidan joko hankkimalla uutta tietoa (assimilaatio) tai hän järjestää aiemman tiedon uudella tavalla (akkommodaatio).
Omassa opetuksessani hyödynnä usein ristiriitoja oppimisen käynnistäjänä. Esimiestyöhön liittyvässä koulutuksessa teemme esimerkiksi sanaharjoituksen, jossa opiskelijat ryhmissä huomaavat ristiriidan omien ja muiden opiskelijoiden sanaan liittyvien tulkintojen välillä. Tämä käynnistää oppimisen ja halun etsiä ratkaisuja. Käytännön elämän ongelma voi olla esimeriksi vuorovaikutukseen liittyvät konfliktit.
Kokemuksellisessa oppimisessa oppiminen perustuu oppijan kokemuksiin ja itsereflektioon eli kykyyn arvioida omia kokemuksiaan ja omaa oppimistaan uuden oppimisen pohjaksi. Oppimiseen liittyy motivaatio, vapaa tahto ja vastuu: oppijalla on vastuu omasta oppimisestaan.
Keskeistä on persoonallisen ja sosiaalisen kasvun tukeminen sekä oppijan itsetuntemuksen lisääminen, tietoisuus omasta oppimisesta ja oppimaan oppiminen sekä käsitykset oppimisen kohteista.
Tässä lähestymistavassa lähtökohtana oppijan tarpeet ja motivaatio. Tavoitteita ja sisältöjä pohditaan ja suunnitellaan yhdessä. Omassa opetuksessani hyödynnän kokemuksellista oppimista muun muassa ryhmää osallistavan yhteissuunnittelun muodossa. Valmennusprojektin alussa opiskelijat jakavat omia kokemuksiaan aiheesta sekä määrittelevät yhdessä tavoitteita oppimiselle.
Itseohjautuvuus kuuluu kokemukselliseen oppimiseen. Se toimii, jos oppiminen koetaan mielekkääksi ja oppijat hyväksyvät vastuunsa omasta oppimisestaan. Juuri tässä kohtaa behavioristisesta maailmasta tulevat toiveet ovat toisinaan esteenä. Joidenkin opiskelijoiden on vaikeaa ymmärtää oma vastuu, erityisesti jos heillä on niukasti kokemuksia onnistuneesta itseohjautuvuudesta.
Opppimisen jäävuorimalli muistuttaa kuinka tärkeää itsetuntemus ja -reflektio ovat oppimisessa. Pinnan alla nimittäin lymyävät monet oppimistilanteisiin vahvasti vaikuttavat inhimmillisen toiminnan ilmiöt.
Konstruktivismissa oppiminen on aktiivista tiedon rakentamista. Keskeisenä ajatuksena on, että tieto ei siirry vaan oppija rakentaa eli konstruoi sen itse uudelleen.
Oppijan omat aikaisemmat tiedot, käsitykset ja kokemukset opittavasta asiasta säätelevät hyvin paljon sitä, mitä hän asiasta havaitsee ja miten hän asiaa tulkitsee.
Olennaista on, että oppijassa heräävät omiksi koetut, opittavaan asiaan liittyvät kysymykset, oma kokeilu, ongelmanratkaisu ja ymmärtäminen. Oppiminen on oppijan oman toiminnan tulosta.
Omassa opetustyössäni konstruktivinen painostus ilmenee erilaisina aktivoivina, opittavaan asiaan liittyvinä kysymyksinä, joiden tavoitteena herätellä omakohtaisuutta, Tavoitteena on auttaa myös tiedostamaan aiempien tietojen vaikutus ja rajoittavuus.
Opettajana roolinani tässä käsityksessä on luoda puitteet ja edesauttaa oppijan yksilöllisiä prosesseja.
Oppimiskäsityksen avaaminen opiskelijoile auttaa. Se on hyvä tehdä heti opetuksen aluksi, jotta turhalta hämmennykseltä vältytään. Lyhyessä koulutuksessa ei välttämättä ehdi kovin syvällisesti oppimiskäsitystä pohtia, mutta tiivis perustelu on hyödyksi. Tämä on myös oma kokemus eri koulutusryhmistä.
TÄYDENNYKSET 02/2022
4. Ymmärrät arvioinnin tehtävät ja tavoitteet oppimisprosessissa.
- Pohdit arvioinnin tehtäviä ja tavoitteita sekä tarkastelet arvioinnin merkitystä oppimiselle.
5. Ymmärrät ammatillisen koulutuksen/korkeakoulutuksen arviointia koskevat määräykset, ohjeet ja käytännöt
- Tarkastelet arviointia koskevia määräyksiä, ohjeita ja käytäntöjä opettajan työssä omalla koulutusalallasi.
- Tarkastelet opintojen henkilökohtaistamisen käytänteitä ja toteutumista ammatillisessa koulutuksessa/korkeakoulutuksessa.
- Tarkastelet opintojen henkilökohtaistamisen käytänteitä ja toteutumista ammatillisessa koulutuksessa/korkeakoulutuksessa.
Kommentit
Lähetä kommentti